Tänään minä ainakin yritin. Kirjoitin miehelle, joka jätti minut syksyllä. On ollut vaikea irrottaa, on ollut vaikea käsitellä koko asiaa, kun on ollut muutenkin henkistä kuormitusta. Totesin, että nyt on aika. Kirjoitin ylös kaikki kysymykset, jotka olen hänelle halunnut esittää. Parasta oli, että sain vastauksia.
Jälleen minulla on siis yksi esimerkki elämän yksinkertaisuudesta. Kysy, ja sinulle vastataan. Luulenpa vielä, että vaikkei vastattaisikaan, olo olisi todennäköisesti silti kevyempi.
Parhaan ystäväni kuolemasta tulee tänään kuluneeksi puoli vuotta. Hänellekin minulla olisi vielä niin paljon kysymyksiä. Niiden kysymysten kanssa minun täytyy vain jäädä toivomaan, että tuuli kuljettaa ne oikeaan paikkaan.
Välistä
mietin
mistä jäit paitsi.
Aviosta, lapsista,
minun lapsistani,
minun avioliitostani.
Aikuisuudesta
vastuullisuudesta
oman kodin joulusta.
Sitten aina muistan
että sinä halusit vain
”Live and let die”
KIITOS sinulle tästä blogista! Kirjoitat upeasti, selkeästi, niin että ymmärrän ja käsitän myös omat tunteeni. Velipuoleni tappoi itsensä. Tänä aamuna olen alkanut etsiä tietoa, sanoja, selityksiä, mitä vain, ja löysin blogisi. KIITOS.
VastaaPoistaOsanottoni velipuolesi kuolemasta. Se on vaikeaa, käsittämätöntä käsitellä. Kannattaa etsiä selityksiä ja yrittää ymmärtää se, mitä ymmärrettävissä on. Kaikkeen ei saada vastauksia, mutta pohtiminen auttaa myös.
PoistaKiitos kommentistasi, on ihanaa kuulla, että voin tuoda kirjoituksillani edes vähän lohtua, edes vähän selkeyttä. Voimia, ymmärrystä ja kaikkea hyvää!