"Sä et juo viinejä, etkä semmosia nautiskelujuomia. Et sä voi sanoa, että alkoholi on pahasta, ethän sä oikeen tiedä sen käytöstä mitään!"
En, en tiedä. En osaa sanoa, millaista se on, kun oikein haluaa sen punaviinilasillisen perjantai-iltana. En oikein osaa kuvitella, millaista olisi haluta huurteista olutta. Sen sijaan minulla on kokemuksia liittyen alkoholiin. Asioita, jotka tiedän.
Isä ja äiti haisivat pahalta, kun meille tuli vieraita. Alkoholiongelmaa ei ollut kummallakaan, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi voisi säikähtää pari kertaa vuodessa, juhannuksena ja uutena vuotena. Aikuiset haisivat pahalle ja nauroivat liian kovaa. Yöllä saattoi kuulla pari riitaakin lasten huoneisiin saakka. Vain muutaman kerran vuodessa.
Soitin ensimmäisen kerran hätäkeskukseen, kun näin humalaisen, minua vuotta vanhemman pojan, kun olin 8.-luokalla. Hän oksenteli, eikä pystynyt puhumaan kunnolla. Meitä pelotti, joten soitimme apua. Ei promilleja ollut kuin muutama, kuulemma.
Vuosi tämän jälkeen hoivasin ensimmäistä kertaa omia kavereitani, kun he olivat tällaisessa kunnossa. Silloin jo tiesimme, ettei tarvitse soittaa apua. Oli pelottavaa, tai ei. Kerran sain puhelun eräältä ystävältäni, oli kahdestaan yhteisen tuttumme kanssa kotonaan, vanhempien ollessa poissa. Tuttu oli juonut liikaa. "Käännä vaan kylkiasentoon," minä totesin. Sehän on ihan normaalia.
Paras ystäväni ilmestyi uutenavuotena ovelleni. Joku mies ei ollut kännissä ymmärtänyt, mitä tarkoittaa, kun tyttö sanoo ei.
Täytin 18-vuotta, enkä vieläkään oikein innostunut alkoholista. Sen sijaan kävin baareissa tanssimassa. Lattiat olivat tahmaisia, täynnä lasinsiruja. Kaikki tanssilattialla haisivat, tupakalle ja viinalle. Miehet lähentelivät törkeästi. Meitä vain nauratti.
Vanhempani tuputtivat minulle skumppaa joka juhlissa. Perhetutuilla minulle kaadettiin kahvin kanssa likööriä, vaikka kieltäydyin. "Se kuuluu asiaan!"
Aloin viimein juomaan. Vedin ensimmäiset överit. Yritin laskuhumalassa jäädyttää itseni ulos tuttavani takapihalla keskellä joululomaa. Sain valtavan mustelman käsivarteeni, en muista mistä. Kamerani ryöstettiin. Sain paniikkikohtauksia, kun otin alkoholia. Kerroin nauraen kännikohelluksiani. En kehdannut kertoa, mitä oli oikeasti tapahtunut.
Sain puhelinsoiton. Paras ystäväni oli ollut kovassa humalassa ja hirttänyt itsensä. "Muista aina, se oli alkoholi, joka tämän teki.", hänen äitinsä sanoi puhelimessa.
"mä rakstaaa sss", tässä kuvattuna parhaan ystäväni kännykästä löytyneen viimeisen viestiluonnoksen sisältö. Se oli ilmeisesti tarkoitettu entiselle poikaystävälle.
Minä en ajatellut unohtaa. Enkä voisikaan. Siinä minun totuuteni alkoholista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti