Onnen palasia

Olen näin sopivasti joulun alla saanut uskomattomia joululahjoja, onnen hippusia. Niitä on vaikea löytää, ja niitä ei pidä sekoittaa ilon jyviin tai tyytyväisyyden tomuun. Onnen hippuset ovat toisinaan elämässä hirveän harvassa, itselläni on ollut varsinainen katovuosi. Menneenä viikkona niitä on kuitenkin tipahdellut varkain päähän sieltä sun täältä.

Pikkujouluihin, jotka järjestin ystäville, ilmestyi valtavasti porukkaa. Vein rappumme alakertaan naapureille pipareita, ja lapun, jossa pahoittelin mahdollista juhlista aiheutuvaa häiriötä. Piparipurkista katosivat lähes kaikki piparit, ja kukaan ei valittanut melusta. Ystävillä oli hauskaa, puhuimme, nauroimme ja söimme yöhön asti.

Kävin yläasteaikaisen hyvän ystäväni uudessa asunnossa. Hän on remontoinut sen yhdessä poikaystävänsä kanssa oman näköisekseen syksyn varrella. Asunto oli ihana, ystäväni ja hänen tuore avomiehensä olivat onnellisia ja iloisia. Tarkoitus oli lähteä yöksi kotiin, mutta juttelu jatkui myöhään yöhön, ja hyviä elokuvia löytyy maailmasta aina liikaa. Koko asunto oli täynnä rakkautta, elämää ja tulevaisuutta.

Opiskeluryhmälläni oli pikkujoulut. Totesimme edelleen puolentoista vuoden jälkeen olevamme mieletön ryhmä, ja tuntuu, etteivät kevään opinnot voi tulla tarpeeksi nopeasti. Mukana oli myös yksi ystävä, joka ei ole syksyllä päässy opiskelemaan kanssamme. Hänkin alkaa nosta jaloilleen elämänmuutostensa jälkeen. Lähdimme vielä loppuyöksi hänen luokseen juoruamaan.

Vaihdoin profiilikuvani Facebookissa. Siinä minulla on suoristetut hiukset. Olen aina jyrkästi välttänyt meikkaamista ja laittautumista, se oli minun juttuni. Ymmärsin, että ihmiset pitävät minusta juuri sellaisena, kun haluan olla, ja jos eivät pidä, sekin on hyväksyttävää.

Pikkuveljeni totesi haluavansa mennä kanssani yhtä matkaa partiotapahtumaan. Ehdotin, että hän tulisi sitä ennen kotiini kaakaolle. Hän ilmestyy minä hetkenä hyvänsä tänne ihan vain oleilemaan siskonsa kanssa.


Pieniä, tavallisia asioita. Pieniä tapahtumia suuren surun ja tuskan keskellä. Satamia myrskyssä. Niitä ovat nämä onnen hippuset, joita olen saanut. Niiden hippusten avulla voin vielä koota itsestäni ihmisen.