torstai 11. huhtikuuta 2013

Itsemurhasta puhuminen lasten kielellä

Puhun tässä blogissa harvoin opiskeluistani, vaikka opiskeluryhmäni ja tuleva ammattini ovat minulle valtava lohko elämääni. Ryhmäni on ollut upeasti tukena, ja antanut minulle vapauden tehdä sen, mitä jaksan. Vähänkin toisenlainen koulutus tai toisenlainen ryhmä olisi voinut tällaisessa tilanteessa painaa eteenpäin ja jättää minut jälkeen.

Välillä koulutuksessamme tulee vastaan asioita, jotka liippaavat hyvin läheltä omia kokemuksia. Tänään puhuimme kriiseistä, niihin valmistautumisesta koulumaailmassa, opettajan vastuusta ja kriisien käsittelemisestä lasten kanssa. Puhuimme opetushallituksen nettisivujen ohjeista, joissa kerrotaan, kuinka puhua mielenterveysongelmista ja niiden seurauksena tapahtuneesta vanhemman tai muun läheisen itsemurhasta. Vastaan tuli termi ajatussairaus.

"Lyijykynällä voi piirtää paperille terveitä ajatuksia (terveitä, pitkiä, vihreitä, ylöspäin meneviä linjoja, joskus kukkia). Nämä terveet, kukoistavat ajatukset ovat pään sisällä, aivoissa. Aivot tarvitsevat valoa ja lämpöä, jotta ajatukset pysyisivät terveinä. Kun saa ajatussairauden nimeltä masennus niin tulee pimeää siellä missä ajatukset heräävät ja kasvavat. Sitten ajatukset alkavat kuihtua. Mutta siellä on osa ajatuksia, jotka eivät ole kokonaan kuihtuneet, ja ne ajattelevat: 'Minun täytyy saada apua, minun pitää puhua jonkun kanssa, joka voi auttaa minua ajatussairauden kanssa, minun täytyy saada lääkettä.' Mutta jos ihminen ei silloin saa apua, niin tulee oikein pimeää ja kylmää ajatuksissa, ja lopulta kuihtuvat myös ne viimeiset ajatukset pyytää apua." - Opetushallitus, Magne Raundalen & Jon-Håkon Schultz: Krispedagogik – hjälp till barn och unga i kris. Studentlitteratur 2007 pohjalta

Joskus koulutuksessani on parasta se, että kaikki tehdään lasten tasolla. Asiat on sanoitettava siten, että lapsikin ne ymmärtää. Tällaista opetuskieltä miettiessään ymmärtää usein itsekin kuin vahingossa suuria asioita. Masennus ei synny yhdessä yössä. Se, että olen surullinen ja että osa ajatuksistani on kiertynyt parhaan ystäväni kuoleman ja oman riittämättömyyteni ympärille mustaksi ketjuksi, ei tee minusta mitenkään toivotonta tapausta.


"Matka kuolemaan: Sitten on enää yksi ajatus jäljellä ja sekin on sairas. Se on musta ja sanoo: 'Minun täytyy mennä kuolemaan. Se on ainoa paikka minulle.' Jotta voisi kuolla, niin täytyy lopettaa hengittämästä. Ja jotta vois lopettaa hengittämästä niin täytyy laittaa köysi kaulan ympärille ja sitä kutsutaan hirttäytymiseksi. Tai, jotta voisi lopettaa hengittämisen, voi myös täyttää keuhkot vedellä. Sitä kutsutaan hukuttautumiseksi. Tai sitten täytyy poistaa kaikki veri. Sen voi tehdä katkaisemalla isoja verisuonia tai pistämällä veitsen sydämeen. Kuollakseen pitää pysäyttää sydän ja sen voi tehdä voimakkailla lääkkeillä. Tai sitten täytyy poistaa kaikki ajatukset. Sen voi tehdä ampumalla päähän." - Opetushallitus, Magne Raundalen & Jon-Håkon Schultz: Krispedagogik – hjälp till barn och unga i kris. Studentlitteratur 2007 pohjalta


Niin rankkaa tekstiä, mutta kuitenkin todellista, rehellistä ja järkeen käyvää. Näinhän asia on. Näinhän se menee. Enää yksi ajatus, ja sekin on sairas. Ja silloin ihminen haluaa kuolla.


"Ovatko kaikki ajatukset sairaita? Osa lapsista tunnistaa heti ajatussairauden merkit. Osa voi sanoa: 'En huomannut mitään. Hän oli aivan tavallinen. Viimeisenä iltana hän halasi minua oikein pitkään.' Silloin voi kertoa päiväajatuksista, niistä, mitä meillä on kun peseydymme, puemme, syömme ja puhumme muiden kanssa, ne ovat ihan terveitä. Ne ajatukset, jotka olivat sairastuneet, olivat syvemmällä. Ajatukset itsestä." - Opetushallitus, Magne Raundalen & Jon-Håkon Schultz: Krispedagogik – hjälp till barn och unga i kris. Studentlitteratur 2007 pohjalta

1 kommentti:

  1. Onpas hyvä kertomus lapsille. Luin tarinan avokilleni, joskus aikuinenkin tarvitsee lasten kieltä ymmärtääkseen. Tosin joillakin defenssit ovat jo niin syvällä ettei halua ymmärtää silloinkaan.

    VastaaPoista