Unia

Olen koko elämäni ajan nähnyt ja muistanut paljon unia. Ne heijastavat usein elämäntilannettani, tavalla tai toisella: piinaavia painajaisia ylioppilaskirjoituksista, interrail-unelmia, unia parhaasta ystävästäni enkelinä, muiden läheisteni kuolemisesta ja omasta tulevaisuudestani. Painajaiset ja haaveunet vaihtelevat lähes mielivaltaisesti.

En usko mihinkään yliluonnolliseen, joten unet ovat minulle puhtaasti alitajuntamme tuotetta. Sen sijaan uskon alitajunnan olevan valtava varasto tiedostamattomia ajatuksia ja havaintoja ympäröivästä maailmasta ja ehtymätön tietokanta muistoja menneestä elämästä. Lisäksi tiedän sosiaalisen kanssakäymisen vaikuttavan ajatuksiini joka ikinen hetki, joten toisaalta myös muut ihmiset ovat alitajunnassani toimivina osasina, halusivat tai eivät. Niinpä uskon toisaalta, että alitajunnan luoma maailma on tietyissä rajoissa aivan yhtä tosi, kuin se maailma, jonka näemme ja tunnemme hereilläoloaikanamme.

Kun paras ystäväni ilmestyi ensimmäistä kertaa uneeni kuolemansa jälkeen, hän oli elinvoimainen, tosin eri näköinen. Puhuimme asioista, jotka askarruttivat minua hänen kuolemansa jälkeen, vaikka unessa ajattelinkin hänen olevan elossa. Puhuimme siitä, millainen hän todella oli, ja millainen meidän suhteemme oli.

Näin hänestä monia unia, mutta viimeisessä hän kuoli. Hän oli unessa kovin sairas, ja lopussa muuttui enkeliksi, joka lensi pois. Kuollessaan hän hymyili ja sanoi, että hänellä on hyvä olla. "Miksi sinulla ei ole?", hän kysyi. Aivan, kuten oma pääni tiesi, parasta ystävääni en enää voi auttaa, vaikka laittaisin siihen kaiken tarmoni, mutta itse kyllä kaipaisin omaa tukeani.

Poikaystävästäni näin paljon unia. Aluksi pelkkiä toiveunia siitä, kuinka hän palaisi takaisin luokseni. Kuinka olin kuvitellut koko eron. Kuinka hän sittenkin rakasti minua ja halusi olla tukenani. Seuraavaksi aloin nähdä unia, joissa riitelimme, ratkoimme suhteemme ristiriitoja. Lopulta näin unen, jossa tapasin hänet, ja hänen uuden tyttöystävänsä. Vaihdoimme joitan sanoja, ja erosimme ystävinä.

En unien aikaan tiennyt, että hän todella oli alkanut seurustella uudestaan. Silti selvitin asian ensin alitajuntani kanssa, ja sen muodostaman maailmankuvan sisällä. Näin olin todellisen tiedon tullessa valmiimpi.

Unet tuntuvat käsittelevän asioita, joita en pysty valveillaoloaikanani käsittelemään. Asioita, jotka ovat minulle mahdottomia kohdata. Toisaalta unet tuntuvat myös luovan minulle tilanteita, joista hereillä vain unelmoin: paras ystäväni onkin hengissä ja poikaystäväni rakastaa minua edelleen. Näissä unissa voin olla täysin rento ja iloinen. Vaikka pettymys on aamulla herätessä valtava, unien tuoma rentous vaikuttaa päivääni.

Luulen, että uneni ovat alitajuntani tapa pitää minut järjissäni. Tähän asti ne ovat onnistuneet.