perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ystävät

Surussa ja ikävässä unohtaa helposti ystävänsä.

Selasin viikko sitten kännykkäni viestejä. En ole poistanut tekstiviestejä pitkään aikaan, sitten lokakuun. Aloin sen kummepia ajattelematta käydä läpi vanhoja viestejäni ja yllätyin. Satoja viestejä, minulle.

"Olisi kiva, jos tulisit tänään tupareihin!"
Syksyllä tällaisia tavalliselta vaikuttavia viestejä tuli kasoittain. Pidin niitä tavallisina ja arkipäiväisinä, enkä nähnyt niiden taakse. En käynyt syksyllä yhdissäkään tupareissa. En jaksanut mennä juhlimaan syntymäpäiviä. Tein päätöksen aina vasta viime hetkellä, kun meikit olivat jo naamassa ja mekko päällä. En minä pystykään. En vain tajunnut, että tästä oli tullut tapa, ja ystäväni huolestuivat. Huomasivat.

"Mennään lounaalle ennen luentoa, olisi kivaa, jos tulisit mukaan."
Kävin yliopistolla jonkin verran. Se piti minut järjissäni, jokin rutiini. Opiskelu oli kuitenkin pääasiassa massaluentoja, ja näin omaa ryhmääni vain vähän. He pitivät silti aktiivisesti yhteyttä ja yrittivät saada minua pysymään opiskeluissa kiinni.

"OLET KIVA. Ei mulla muuta!"
Joku ajatteli minua. Keskellä arkipäivää. Ja halusi kertoa minulle siitä.

"Haluatko nähdä joku päivä?"
Joku halusi nähdä minua. Vaikka olin puolikuollut. Vaikka olin masentavaa seuraa. Vaikka en osannut arvostaa seuraa.

"Mitä kuuluu?"
Merkki siitä, että joku on valmis kuuntelemaan. Joku muistaa. Joku ymmärtää, ettei vastaukseni ole itsestäänselvyys.

Minä en tiedä, miten voisin tarpeeksi kunnioittaa ja rakastaa ystäviäni kaiken tämän jälkeen. Heistä moni oli itsekin läheinen parhaan ystäväni kanssa, ja silti he jaksoivat muistaa minut. Toiset ihmiset olen vasta viimeisen puolen vuoden aikana vetänyt lähelleni, kun olen ymmärtänyt heidän olevan enemmän, kuin luulin ja tiesin. Toisista ystävistäni on paljastunut uskomattomia, ymmärtäviä ja kärsivällisiä ihmisiä.

Mietin usein, mitä olen tehnyt, ansaitakseni nämä ihmiset ystävikseni? Ehkä heille vain riittää, että minä olen. Että minä kaikesta huolimatta elän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti