Sitä on minun elämäni. En koskaan tiedä, mikä aamu on hyvä aamu, ja koska taas herään hätkähtäen painajaisesta. Aamu määrittelee päivän. Siitä lähdetään käyntiin, jos lähdetään. Toisina aamuina olen herännyt ja tuijottanut tunteja kattoon. Näen, kuinka kellon viisari jatkaa kulkuaan. Kuulen, että kerrostalomme ulkopuolella on elämää. Jopa naapurissa on elämää. Elämä saattaa tulla jopa asuntooni: kämppikset ravaavat ulko-ovesta sisään ja ulos. Tällaisina aamuina en aina jaksa nousta ja mennä pakollisille tunneille yliopistoon. Tällaiset aamut minä nukun ja itken jotta jaksan jossain vaiheessa tehdä päätöksen elämästä ja nousta ylös.
Sitten on niitä aamuja, kun kaikki on hieman helpompaa. Herään levänneenä, ulkona paistaa aurinko. Parhaan ystäväni kuva hymyilee minulle ikuista, heleää hymyään pöydällä. "Minä elän tämän päivän juuri, niin kuin sinä aina kannustit elämään kaikki päivät", ajattelen silloin. Niinä päivinä teen parhaani, hymyilen kaupassa, puhun tuntemattomille ja olen opiskelukavereille ystävällinen. Teen rästiin jääneitä hommia.
Tänään oli huonompi aamu. Heräsin, ja maailma oli harmaa. Matkustin yliopistolle, maailma oli harmaa. Opiskelin, mutten voinut keskittyä. Sekin oli harmaata.
Sellainen oli minun tämä päiväni. Väritön, täynnä ikävää. Ja silti jotenkin tunnen, että jokin sisälläni taas hehkuu. Elämä nostaa päätään. Se odottaa uteliaana huomista. Huominen voi olla aamu täynnä valoa ja värejä. Ja minä haluan nähdä sellaisen aamun vielä. Siksi kaivoin esille vanhoja karkkipapereita, joissa lukee rohkaisevia viestejä, jospa niistä saisi elämänohjetta huomiseen?
Smile before bed. You'll sleep better.
Be fearless.
Hey, why not?
Make a list of your dreams.
Decorate your life.
You're allowed to do nothing.
Get your feet massaged.
Laugh uncontrollably... it clears the mind.
Write a real letter, not just an email.
When two hearts race, both win.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti