Tänään tuntuu siltä, että kaikki saavutukseni ovat olleet kovin vähäisiä. Kaikki sanomiseni mitättömiä. Aivan kuin en olisikaan erityinen.
Tällaisina päivinä mietin, kuoliko paras ystäväni tähän tunteeseen. Siihen pieneen hetkeen, jona hän ajatteli olevansa "vain" tavallinen tyttö. Siihen tunteeseen, että suurin asia, joka hänen vallassaan oli, oli hänen oma henkensä. Ja hetken hän halusi pelata sillä kalleimmalla asialla, jonka hän omisti.
Niin minäkin haluan tehdä nyt, mutta haluan tehdä sen aivan toisin päin. Minä aion ottaa omistamastani, kallisarvoisesta elämästä kaiken irti. Minä haluan nähdä kaiken, kokea kaiken, olla kaikkea. Minun henkeni on kalleinta, mitä minulla on.
Tällaisina hetkinä, kun tunnen itseni pieneksi, katson usein seuraavan videopätkän. Se saa minut taas tuntemaan itseni erityiseksi. Pieneksi, mutta erityiseksi. Pieneksi, eli erityiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti