keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Viha

Aivan aluksi, alkusyksystä, yritin tukahduttaa kaikki ikävät tunteeni. Kirjoitin sormet sauhuten vihaani paperille paperin perään. En uskaltanut päästää sitä ulos.

Pakonomaisesti yritin ajatella asioiden hyviä puolia, nähdä jotain tarkoituksenmukaisuutta siinä kaaoksessa, mihin paras ystäväni oli minut tietämättään heittänyt. Ei se mene niin. Vasta, kun sain toisen "potkun päähän", kun poikaystäväni jätti minut syyskuussa, minä todella huusin ja itkin. Minä romahdin hänen autoonsa, siihen matkustajan paikalle. Huusin, itkin ja heiluin edes takaisin, vääntelin käsiäni, kuin minua polttaisi. Niin kai polttikin, jostain todella, todella syvältä.

Sen illan jälkeen se jotenkin valkeni minulle, että kaikki on läpikäytävä. Jokainen niistä pistävistä tikareista, joita ikävä ja muistot kilpaa iskevät tajuntaan. Joka ikinen uusi vastoinkäyminen. Jokaisen turhautuneen, kohdetta vaille jäävän vihan piikin on päästävä ulos minusta, sillä muuten ne jäävät sisälleni ja räjähtävät kerralla. Jälleen niin loogista ja selvää, ja silti tarvitsin kaksi valtavaa iskua tajutakseni, ettei niitä piikkejä varastoimalla pääse mihinkään.

Viha on tunne, siinä missä rakkauskin. Minä rakastin parasta ystävääni, niin kuin vain toista voi rakastaa: kuin sisarta, kuin elämänkumppania, kuin ystävää, kuin elämää itse. Välillä tämä valtava, pakkautunut rakkaus, etsii kohdettaan, ja turhautuessaan muuttuu vihan puuskaksi.

Minä olen yrittänyt tiedostaa sen, että viha on todellisuudessa rakkautta. Nähdä sen osoituksena siitä, että minä paranen ja selviän. Minä tiedän, mitä sisälläni on, ja osaan thedä sille jotain. Vihan tunteminen toimii minulle merkkinä oppimisesta, oppimisesta kantapään kautta. Tunteitaan ei voi padota, ei kivoja, eikä ikäviä. Ne on kaikki päästettävä ulos, toisinaan myös muiden nähtäväksi ja käsiteltäväksi, kun niistä ei yksin selviä.

Maailma on ollut epäreilu. Se on ollut epäreilu minua kohtaan, ja minulla on oikeus olla sille vihainen. Kunhan vain jaksan pitää mielessä, että kaiken takana on rakkaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti