Kirjoja selviytymiseen

 Tein jo postauksen musiikista, jota olen näinä kovina kuukausina kuunnellut. Kirjoista on löytynyt muutamia helmiä, hiekan joukosta, jotka ovat pukeneet sanoiksi minun tunteeni. Läheisteni tunteita. Ehkä parhaan ystäväni tunteet. Lukeminen on kuitenkin ollut raskasta, joten tässä ne neljä kirjaa, jotka olen jaksanut lukea ajatuksella ystäväni kuoleman jälkeen.

Anna-Leena Härkönen - Loppuunkäsitelty (2005)

Härkönen kertoo ajasta pikkusiskonsa itsemurhan jälkeen. Tämän kirjan lukeminen oli hämmentävää, sillä Härkönen kirjoittaa hyvin samalla tavalla, kuin minä itse. Samoja lauseita, kun minä kirjoitin niinä järkyttävinä viikkoina ystäväni itsemurhan jälkeen.


Itkin vuolaasti tätä kirjaa lukiessani. Niin tuttua ja niin kipeää tekstiä. Niin rehellistä ja aitoa.


”En näe sinua enää koskaan, mutta sitä minä en vielä tiedä. Sinä olet vielä siinä ja hengität, minun ihana pikkusiskoni. Sinä olet väsyneen näköinen ja kalpea mutta kaunis kuten aina, kävelet vierelläni, hyvin lähellä, melkein kiinni minussa.”

Ann Heberlein - En halua kuolla, en vain jaksa elää (2010)


Tämä kirja kertoi paljon, aivan valtavasti. Teksti on jopa pelottavan suoraa, kuin lukisi toisen päiväkirjaa. Välillä, kuin lukisi omaa päiväkirjaansa. Kirjailijalla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja kirjassa hän pohtii elämänsä ikuista dilemmaa: hän ei haluaisi kuolla, mutta eläminen tuntuu mahdottomalta vaihtoehdolta. Olen pitkään epäillyt, jo ennen parhaan ystäväni kuolemaa, että hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Kirjassa käsitellään lähinnä masennuskautta, jonka aikana Heberlein kuvaa tunteitaan äitinä, ystävänä, vaimona, naisena, raiskattuna naisena, rakastajana, kirjailijana, tohtorina ja potilaana.

"Kenelle soittaa kun ei jaksa elää? Kenelle soittaa kun ei halua elää? Huomatkaa muotoiluni, se on tärkeä. En kaipaa kuolemaa. En halua kuolla. En haikaile kuolemaa. En ole mikään Werther-tyyppi, enkä pidä itsemurhaa jonakin eksistentiaalista merkitystä kantavana radikaalina vapautena. Minulle itsemurha on ennemmin pakkoajatus. Ei. Minä en halua kuolla. Elämästä minä en selviä. Rehellisesti sanottuna pelkään kuolemaa. Pelkään tyhjyyttä, sitä että kaikki loppuu, ikuisuutta. Pelkään aika monia asioita ja usein pelkoni liittyvät iäisyyteen."

Juice Leskisen runot


Juice Leskinen kirjoitti laulujen sanoja, kolumneja ja myös paljon runoja. Runokirjoja on monita, kävin syksyllä lainaamassa ne kaikki kirjastosta ja luin ne yhtenä päivänä. Leskisellä on uskomaton taito pukea sanoiksi tunnetta, kirjoittaa rehellisesti, mutta kauniisti, elämän rujoudesta, ja silti osoittaa elämän olevan elämisen arvoista.

"Anna mun kaikki kestää
anna minun kestää edes puolet"

J.M. Barrie - Peter Pan (1911)

Peter Pan on kirja, joka on kirjoitettu lapsenmieliseltä aikuiselta lapsille, ja toisille lapsellisille aikuisille. Minulle kirja on ollut koko elämäni ajan oma "raamattuni", ja etenkin tänä aikana. Se on kirja vailla sitä logiikkaa, jonka me tunnemme, ja käy silti paljon enemmän järkeen, kuin meidän maailmamme koskaan. Peter Pan valaa minuun aina vahvaa uskoa parempaan huomiseen.

“You know that place between sleep and awake, the place where you can still remember dreaming? That’s where I’ll always love you. That’s where I’ll be waiting.”