Musiikkia matkan varrelta

Musiikki on minulle valtava osa elämääni. Kuuntelen musiikkia kaikkialla, soitan ja laulan aina kun ehdin. Musiikki on auttanut minua läpi kaikkien vaikeiden vaiheiden, ja niin myös viimeisen puolen vuoden. Tässä muutamia kappaleita matkan varrelta, osa on lohduttanut, osa on ollut osana siunaustilaisuutta, osa kuvaa ystävääni ihmisenä, osa kertoo itsemurhasta.

Yksinäisen keijun tarinan lauloin parhaan ystäväni siunaustilaisuudessa. Oikeammin lauloin sen parhaalle ystävälleni. Yhteinen ystävämme säesti minua pianolla.

My Love -kappale alkoi pyöriä minulla päässä heti ystäväni kuoleman jälkeen. Kävimme levittämässä hänen tuhkansa merelle, lauloin tämän siellä. En sen jälkeen ole kuunnellut kappaletta kokonaan kertaakaan.

Nämä molemmat, Laura Palmer ja Prinsessa muistuttavat minua paljon parhaasta ystävästäni.

"Kulta pieni mä tahtoisin / ottaa sinut taas syliin / ja puhaltaa pahan pois / että kaikki taas hyvin ois"

Soitin yksi päivä pianoa syksyllä, ja törmäsin vanhoihin nuotteihin. Aamun kuiskaus löytyi sieltä. Lauloin ensimmäisen rivin ja itkin loppuillan.

Ensimmäinen oikeasti positiivinen biisi, jonka löysin sen jälkeen, kun poikaystäväni jätti minut. Tämä biisi lohdutti minua monta kuukautta.

Laulu, joka kuvaa parhaiten, mitä paras ystäväni minulle merkitsi. Mitä minäkin kai merkitsin hänelle. Turvapaikka maailmassa, asia, johon luottaa ja turvata milloin tahansa.