Selviytymisen merkit

Parhaan ystäväni äiti on lukenut viimeisen puolen vuoden aikana valtavan määrän erilaisia surusta kertovia kirjoja. Minä en niinkään. Tuntui jotenkin omituiselta, että surusta jotenkin selviäisi. Joskus muka tulisi se päivä, kun sydäntä ei enää muserra, kuin jokainen henkäys ei tuntuisi kuolemalta. En uskonut siihen, en toivonut sitä.

Meni muutama kuukausi, ja aloin ajatella selviytymistä. Perustin tämän blogin. Luin muutaman gradun, joissa on tutkittu itsemurhan tehneiden läheisten selviytymistä. Puhuimme niistä parhaan ystäväni äidin kanssa, hän alleviivasi teksteistä selviytymisen kohdalta kohtia, joihin me sovimme.

Nyt tuntuu hiljalleen siltä, että voin jo luetella asioita, joista huomaa elämän jatkuvan. Ne tajuaa usein vasta paljon myöhemmin.

1. Aloin käydä suihkussa joka aamu. Pesin hiukset ja harjasin ne. Laitoin kosteusvoidetta kasvoihini.
2. Aloin pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja jopa syödä sitä.
3. Hymyilin töissä asiakkaille ilman, että halusin huutaa.
4. Aloin olla täysin oma itseni parhaan ystäväni äidin läsnäollessa. Aloin luottaa häneen ja kunnioittaa häntä. Itkin, nauroin, kerroin juttuja. Kerroin kaiken. Ensimmäistä kertaa koskaan.
5. Siivosin. Keräsin kokoon kaikki parhaasta ystävästäni muistuttavat esineet, valokuvat, kirjat ja elokuvat. Kävin ne läpi ja itkin.
6. Aloin tavata viikottan psykiatrista sairaanhoitajaa. Ymmärsin, etten ole putkessa, josta tulen ulos samanlaisena, kuin alussa. Ymmärsin muuttuneeni juuriani myöten.
7. Aloin etsiä asioita, joista pidän, ja tehdä niitä. Perustin blogin.
8. Itkin opiskelukavereideni edessä, kun kerroin kesästä ja syksystä. Myönsin olevani surullisempi, kuin koskaan. Ääneen.
9. Puhuin parhaalle ystävälleni ääneen. Hänen kuvalleen, joka on pöydälläni. Aloin järjestelmällisesti toimittaa hänelle viestejä kirjoittamalla niitä hautakynttilöihin, joita vein hänen kuolinpaikalleen.
10. Aloin taas laulaa, paljon. Kun viimeisen kerran soitin pianoa ja lauloin ennen parhaan ystäväni kuolemaa, tein sen hänen kanssaan. Hän kuunteli ja pyysi jatkamaan, kunnes nukahti.
11. Otin opiskeluni kiinni. Tein rästiin jääneet tentit ja tehtävät. Mietin tulevaisuutta.
12. Havahduin tietoisuuteen siitä, mitä haluan olla. Minkälaiseksi haluan tulla. Päätin hankkia tatuoinnin, etten koskaan enää yrittäisi palata entiseen.
13. Ymmärsin, että kaikki maailman kliseet ovat totta. Aloin pyrkiä niihin.
14. Aloin kirjoittaa meistä. Kävin ensimmäistä kertaa läpi keskustelujamme ja muistojani hymyillen. Ikävä nousi suuremmaksi, kuin äkillisen kuoleman tuoma järkytys.

15. Tänään kävin noin kahdeksan kilometrin kävelyllä, kuuntelin musiikkia ja hymyilin. Alkoi sataa puolessa välissä matkaa. Minä hymyilin ja kuuntelin.

You can't love nothing

You can't love anything

'till you can love yourself