Olen kuvaillut matkaamme ihmisille sanalla "seikkailu". Sitä tämä on. Olen viettänyt jo yhden yön nukkuen nurmikolla juna-aseman edessä ja uskon tällaisia öitä olevan tulossa monta lisää. Olen nähnyt niin monta ihmeellistä asiaa.
Eniten pidän silti juna-asemista. Jälleennäkemisiä on ihanaa seurata kaukaa, kun kaivatun rakkaan juna saapuu hitaasti lipuen laiturille. Perheitä, joiden lapset paketoivat pehmolelujaan huolellisesti matkalaukkuihin kun vanhemmat katsovat hymyillen vieressä. Asemat ovat täynnä liikettä, menemistä, tulemista. Kukaan ei ole jäämässä paikalleen. Enkä ole minäkään.
Kuinka kukaan voisi haluta muuta, kuin elää tässä ihmeellisessä maailmassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti