Olen kipeänä, kuumeessa ja kurkkukivussa. Minä inhoan olla kipeänä. Inhoan löhötä koko päivän vilttien alla ja katsoa tyhjänpäiväisiä televisiosarjoja. Inhoan juoda neljättä kuppia Finrexiä, ei se kuitenkaan mihinkään auta. Inhoan sitä, kun kuume on niin kova, etten voi edes nousta ylös ja keittää vettä hengästymättä. Saati sitten että lähtisi ulos asunnostaan. Inhoan sitä, kun ei ole mitään syytä mennä suihkuun, koska tietää, ettei ole näkemässä ketään koko päivänä.
En minä tietenkään koskaan ole sairastamisesta pitänyt, mutta etenkin nyt se on vastenmielistä. Se muistuttaa liikaa niitä päiviä, jotka vietin vuosi sitten parhaan ystäväni kuoleman ja parisuhteen päättymisen jälkeen. Tarkoituksettomia, loputtomia, yksinäisiä päiviä.
Minusta tuntuu, että mieleni on jälleen sairastuttanut kehoni. Menneet viikot ovat olleet täynnä opiskelua, töitä ja muita sovittuja menoja. Projekteja, jotka valmistuivat perjantaina. Näinpä stressi loppui, ja väsymys siirtyi korvien välistä kehoon. Kehon väsytettyään ja sairastettuaan pahat ajatukset siirtyvät ain vain voimakkaampina takaisin korvien väliin.
Tänään on taas sellainen päivä, kun olen väsynyt. Päästä varpaisiin, ulkoisesti ja sisäisesti. Väsynyt suruun ja selviämiseen. Siihen, että paras ystäväni on kuollut eikä kukaan voi koskaan korvata häntä, enkä minä voi koskaan korvata häntä kenellekään. Olen väsynyt omaan voimattomuuteeni. Olen väsynyt taisteluun itsevihani kanssa, ja haluaisin vain antaa sen rellestää mielessäni. Ilkkua rauhassa toiveikkaita ajatuksiani maailmasta ja tulevaisuudestani.
Kuten yleensäkin tällaisina päivinä, minä katson elokuvia ja nukun, pidän mieleni harhautettuna. Toivon parempaa ja helpompaa huomista.
Halaus. <3
VastaaPoistaKiitos ja takaisin <3
PoistaVoi :/ Toivon pikaista paranemista ja parempaa päivää viimeistään huomiseksi!
VastaaPoistaJa uskon, että joskus sen kaiken on vaan annettava vyöryä yli. Ei se turhan pitkäksi ajaksi anna itseään padota. Mutta vyöryn ja vellonnan jälkeen yleensä tulee taas se helpompi päivä.
Jos tuntuu mahdolliselta, jaa jonkun kanssa sellainen vyörypäivä. Ehkä taakka vähän helpottaa, jos sitä jakaa jonkun kanssa. Halaus.
Oikeassa olet, ihan kaikessa. Haleja!
PoistaJaksamisia ja voimia, vaikkei ne aina toivottaen tule.
VastaaPoistaMuistan, kun joskus yläasteella meillä oli ihan höppänä liikkamaikka, joka toivotti meille enkeleitä tunnin päätteeksi. Sua ärsytti se, ettei se ottanut muita elämänkatsomuksia huomioon, ja vaikkei me ikinä tunnettu tai kai edes muutenkaan puhuttu, niin sanoin sulle että voithan ajatella että sun ystävät on enkeleitä. Ei tää mihinkään liittynyt nyt, mutta tuli mun mieleen, enkä usko sun muistavan, kun se oli niin ohi mennen sanottua. Kirjotat ihanasti.
Kiitos toivotuksista sinulle.
PoistaHeh, minä jopa muistan tämän keskustelun hämärästi. Ainakin muistan sen opettajan, ja tuon enkelitoivotuksen, ja sen etten pitänyt siitä. Voin kuvitella, etten ottanut kaunista ajatustasi hirveän hyvin silloin. Kiitos siitä kuitenkin näin jälkikäteen. Kaikkea hyvää elämääsi, vaikka niitä enkeleitä :)