Tunnustuksia

Entinen poikaystäväni kerran sanoi, etten voi koskaan jättää häntä, sillä kaikki muut maailman miehet pitäisivät minua hulluna, jos tietäisivät, mitä ajattelen. Toisinaan palaan mielessäni tähän lauseeseen ja huolestun, sillä epäilen itsekin sen olevan totta.

Minä olen aina ollut sisimmässäni idealisti, puunhalaaja, romantikko ja runotyttö. Olen omimmillani, kun saan avoimesti kertoa, kuinka paljon rakastan Disneyn piirrettyjä tai miten auttamattoman ihastunut olen kirjoihin ja elokuviin, joita en aivan tajua, mutta joita ei välttämättä ole tarkoituskaan. Minusta oli ihanaa leikkiä hoitolasten kanssa aikoinaan, kun leikin suunta vaihtui sekunneissa ja sain itsekin heittäytyä keksimään tarinaa ja ihailemaan lasten rajatonta mielikuvitusta.

Minusta, kun aurinko laskee, on parasta katsoa vastakkaiseen suuntaan. Kaikki se, minkä auringonlaskun oranssi väri valaisee, näyttää katsovan aurinkoon päin. Puut, talot, kaikki.

Minusta on hienoa lukea tentteihin kalliissa kahvilassa keskustassa, sillä tunnen olevani akateemisempi siellä.

Minusta on ihanaa kuunnella rokkia asunnossani ja jorata sen tahtiin. Toissailtana tein sitä, kun en saanut unta.

Toisinaan kirjoitan omaa, kuvitteellista tulevaisuuttani novelleiden muotoon ja luen niitä saadakseni motivaatiota. Lisäksi kirjoitan säännöllisesti kirjeitä parhaalle ystävälleni, joissa myös usein viittaan siihen, ettei hän koskaan lue niitä. Saatan myös kirjoittaa siitä ikään kuin vitsailisin siitä hänen kanssaan.

Pienenä puhuin linnuille viheltämällä, siskoni jaksaa nauraa tälle edelleen. Nykyään tajuan enemmän, ja puhun linnuille ihan vain puhumalla. Vain, jos kukaan ei kuule, tosin.

Jos vietän paljon aikaa yksin, saatan vahingossa alkaa hyräillä tai viheltää julkisella paikalla.

Välillä kuuntelen bussissa radiota ja otan sattumanvaraisen kanavan ja kuvittelen kadulla kävelevien ihmisten olevan osa musiikkivideota parhaillaan soivaan biisiin. Parhainta on huomata joku, joka kävelee tai tekee jotain muuta musiikin tahtiin.

Vertaan omaa elämääni suurissa määrin kaikkiin elokuviin ja sarjoihin, joita katson. Eläydyn toisinaan elokuviin niin, että hihkun, kiljun ja tipun tuolilta. Oikeastaan lähes aina.

Henkilöin esineitä. Olen hirvittävän kiintynyt esimerkiksi kaikkiin neljään erilaiseen ruokapöydän tuoliin, jotka ostin kotiini. Olen mielessäni kehittänyt jokaiselle aivan oman persoonan ja roolin pöydän ympärillä.

Jos minua stressa oikein kovasti, laitan soimaan Iron Maidenin levyjä ja makaan lattialla kädet vatsan päällä.
Noniin. Se teki hyvää. Hyvää ja juuri omannäköistäsi alkavaa vuotta juuri Sinulle, toivottavasti se tuo tullessaan kaikkea hyvää, paljon ihania ihmisiä ja ennen kaikkea elämäniloa.