Minun kotini ovet ovat aina auki. Ystävä on aina tervetullut istumaan iltaa tai nukkumaan yöksi sohvalle. Isompikin porukka on tervetullut.
Minun kotonani seinät ovat täynnä kuvia asioista, joita rakastan. Halpoja, vanhoja julisteita, ei kalliita tauluja. Itse kehystettyjä valokuvia ja postikortteja. Minua ei hävetä pitää minulle tärkeitä asioita esillä.
Kodissani tunnen olevani turvassa. Tämä on minun turvapaikkani maailmassa, minun oma koloni johon kömpiä, kun maailma ei ole puolellani. Täällä minä voin hautautua nojatuoliin ja ottaa lempikirjani hyllystä.
Minä muutin, ja yhtäkkiä, täysin uudessa ja vieraassa paikassa, minä olen vihdoin kotona.
:)
VastaaPoistaTekstisi oli piristys ja muistutus jonkin hyvän olemassaolosta siellä jossain, oman surkean päiväni keskellä. Onneksi olet olemassa ja kirjoitat. Ja ihanaa, että olet löytänyt (ja saanut tehtyä!) kodin, joka tuntuu kodilta. <3
Minullakaan ei ole ikeakotia. Siskoillani on, eivätkä he siksi ymmärrä omaa sisustustapaani. Mutta en minä viihtyisi ikeakodissa.
VastaaPoistaOlen jo tässä jonkin aikaa miettinyt, että haluisin muuttaa pois tästä asunnosta. Pidän tästä, tämä on kovin minun tyyliseni asunto/talo, mutta.. paljon tämä myös muistuttaa yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Enkä koe olevani täällä turvassa, epäilyttävän naapurini takia. Uuden asunnon etsiminen osaa vaan olla niin raskasta. Ja tässä minulla on halpa vuokra. En tiedä, asia saa jäädä hautumaan.
Hassua, minunkin siskoni on samaa maata. Hän ei tahdo ymmärtää minun rakkauttani vanhoja ja kulahtaneita esineitä kohtaan.
PoistaLuin blogistasi, että sait uuden asunnon, onneksi olkoon! Rakkautta siihen asuntoon, tee siitä juuri sellainen koti kuin haluat.
Kiitos! Toivon todellakin, että minulla on siellä parempi olla. :)
Poista