Leirillä kotini on makuualustan paikka teltassa. Rinkka jalkopäässä ja tavarat levällään. Koti on pressukatos, jonka alla syödään. Koti on leirikeittiö, jossa laitoimme koko leirille ruokaa.
Leiriltä ihmisten elämään päästyäni menin yöksi vanhempieni asuntoon. Siellä vanhan huoneeni seinät, sinitarrajäljet, unohtuneet tarrat ovissa ja kolhut parketissa kertovat entisestä kodista. Minun entisestä kodistani.
Äitini toi minut aamulla kimppakämppääni. Kämppikseni huikkasi iloisesti tervetulotoivotuksen. Huoneeni tuntui kodilta. Minun omalta, turvalliselta kodiltani.
Illalla toinen kämppikseni ilmoitti muuttavansa pois. Toinen taas mietti muuttavansa yksiöön lähemmäs kouluaan.
Minä en tiedä, mitä tämä muutos tuo tullessaan, mihin minä päädyn.
Vatsanpohjassa on perhosia, kun kaikki taas muuttuu.
Missä on minun oikea kotini, kuinka sen löytää? Mistä sen tietää? Voisinko asua yksin? Tulenko ikävöimään takaisi tänne?
"Settle down, it'll all be clear
Don't pay no mind to the demons
They fill you with fear
The trouble it might drag you down
If you get lost, you can always be found"
Don't pay no mind to the demons
They fill you with fear
The trouble it might drag you down
If you get lost, you can always be found"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti