Paras ystäväni oli pienessä hiprakassa hurmannut Mäkkärissä komean poliisin matkalla vanhemmilleni, jossa olin talonvahtin. Minä odotin tunteja raskaasti huokaillen ja kelloa katsellen, että hän saapuisi.
Perille tultuaan hän luki minulle ääneen kuuman tekstiviestikeskustelun uuden tuttavuutensa kanssa. Minä tuhahtelin, mutta nauroin. Sellainen hän vain oli.
Soitin pianoa ja lauloin, kun hän puhui puhelimessa. Lopetin hänen tultuaan olohuoneeseen, mutta paras ystäväni rojahti sohvalle ja pyysi jatkamaan. Siihen hän nukahti.
Siirryimme vanhempieni sänkyyn nukkumaan. Nukuimme yön käsi kädessä. Lapsuudesta jäänyt tapa.
Tänään noin tähän aikaan kuiskaan jonnekin hiljaisesti syntymäpäiväonnittelut.
Hei. Luin blogiasi joskus aikaisemmin, mutta sitten lukeminen jäi, koska blogisi aihe ei silloin koskettanut omaa elämääni.. Tällä viikolla sain tietää ystäväni kuolleen, tappaneen itsensä. Muistin blogisi ja tulin tänne takaisin. En tiedä mitä tällä yritän sanoa kuin että jatka kirjoittamista. Itseäni se ainakin auttaa.
VastaaPoistaOtan osaa, suren niin valtavasti jokaista tällaista kuolemaa.
VastaaPoistaOlen valtavan otettu, jos tästä blogista on sinulle lohtua, hyötyä, jotain.
Onneksi sinä elät. Kirjoitat hienoa blogia. Voimia, paljon voimia sinulle <3
Kiitos paljon, ja samoin sinulle <3
VastaaPoista