Olen aina rakastanut lukemista. Saatan uppoutua kirjaan niin, etten näe tai kuule ympärilläni tapahtuvia asioita. Aina silloin tällöin käsiini ajautuu kirja, jonka kirjoittajan kanssa tunnen suurta yhteyttä. Tällainen oli Juhani Siljo, suomalainen runoilija, joka eli vuosina 1888-1918. Luin hänen runojaan syksyllä tuttavien kirjahyllystä, kun olin hoitamassa heidän koiraansa, ja nyt sain hänen runonsa ja aforisminsa kovissa kansissa joululahjaksi. Tässä otteita teillekin, joulun välipäiviin hieman mietittävää:
"Äiti neuvoo minua viisaasti luopumaan runoilu-haaveistani - runoilemisesta ei saa leipää. Minä kysyn: mitä auttaa ihmistä, jos hän saavuttaa varman toimeentulon ja murheettoman rauhan, mutta saa sielulleen vahingon? Jos minulla jotain 'varsinaista alaa' on, josta Te puhutte, niin se on juuri runouden ala; se on minulle vakavampi asia kuin mikään muu maailmassa, sillä se on elämän asia. Sen, minkä minä kulutan muihin töihin, sen minä kulutan hukkaan."
- Juhani Siljo äidilleen kirjoittamassaan kirjeessä
Jos kukkaan puhkeaa
uus elo, kauneus,
min heikko aavistus
jo syömess' orastaa,
niin turhat ollehet
ei uhrit vaikeat,
ne, joita vaativat
taa jääneet taipalet;
täys onnen mitta ois,
ois elo juhlaa vaan,
mi tuloon kuolonkaan
viel' loppua ei vois
Siljon tekstit ottivat aikansa, ennen kuin avautuivat. Nyt voisin ahmia näitä runoja uudestaan ja uudestaan, aina uusia puolia ja tulkintoja löytäen. Minä näen sieluni silmin, miten hän on osannut leikkiä päässään pyörivillä sanoilla, asettaa ne juuri oikeaan järjestykseen. Juuri sellaiseen järjestykseen, jossa ne aukeavat minulle ja monille muille sata vuotta myöhemmin.
Se tappio vielä ei murra:
meni liian heikot haavehes.
Sitä ei ole oikeus surra,
sen kautta sa saavutit vapautes.
Sen kautta sa löysit vasta
oman sielusi, voimasi tunnet nyt.
Taas taivalta alkamasta
sua estä ei tappiot kestetyt.
Minusta tuntuu, että minulla ja Siljolla olisi ollut paljon puhuttavaa. Hän ikävä kyllä kuoli Suomen sisällissodassa 1918. Tuskin olisi muutenkaan elänyt aivan tähän päivään saakka.
"Olen elänyt kuoleman uhalla. Voin kuolla elämän uhalla."
- Juhani Siljo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti