Kynnykseenkin voi kompastua

"Sieltä, missä aita on matalin"

Minä olisin halunnut mennä sieltä. Minä olisin halunnut elää ihan toisenlaisen elämän. Päästä helpolla, tai olla niitä ihmisiä, joille pienet vastoinkäymiset eivät muodostu ylitsepääsemättömiksi muureiksi. Minä olisin halunnut, että elämä olisi yksinkertaista.

Toisaalta, jos elämässä ei joudu kiipeämään, ei koskaan näe, miltä korkealla näyttää. Ei koskaan tule ajatelleeksi suuria kokonaisuuksia, ei pääse lähelle ihmisiä. Tuska yhdistää. Jokainen vaikea hetki saa aivan toisella tavalla arvostamaan elämää. Joskus ajattelin, että olisi ihanaa saada vielä kokea, millaista on olla teini. Saada vielä kerran kokea, millaista oli, kun pieni hylkääminen laukaisi syömishäiriön, mutta katse ihastukselta saattoi liimata pään pilviin viikoksi. Sehän oli aivan kauheaa. Ja niin ihanaa.

Minä olisin halunnut, ettei minulle kasva tällaista kuorta. Minä olisin halunnut olla yksinkertaisesti oma itseni, koko elämäni. Olisin halunnut kyetä olemaan avoin, puhumaan asioistani, kertomaan itsestäni. Minä olisin halunnut olla sinut itseni kanssa.

Toisaalta, kukaan ihminen ei ole täysin avoin. On vaikeaa myös olla se, joka puhuu paljon, kertoo kaiken, ja jonka kaikki olettavat tuntevansa kokonaan. Eihän ketään voi tuntea kokonaan, ei edes itseään, se on aina illuusio. Kyse on vain siitä, luotko sen illuusion itse, vai tekevätkö muut siitä oletuksen.

Minä olisin halunnut pitää parhaan ystäväni täällä. Olisin halunnut, että minulla olisi ikuisesti ollut ihminen, joka osaa kertoa minulle, kuka olen. Olisin halunnut, että minulla on koko elämäni ainakin yksi ihminen, joka hyväksyy minut sellaisena, kun olen, koska en itse uskonut siihen pystyväni.

Toisaalta, ilman ystäväni kuolemaa en ehkä olisi selvinnyt, en olisi kääntänyt kelkkaa. En olisi saanut oivalluksia, en olisi tuntenut tällaista rakkautta surun kautta. En olisi joutunut katsomaan itseäni peiliin ja raapimaan minuuttani sieltä näkyviin. En olisi joutunut kohtaamaan menneisyyttäni, mieleni kompastinkiviä. Ilman hänen itsemurhaansa minä en ehkä olisi tässä.

Matalat aidat säästävät meidät elämässä paljolta, mutta ilman kiipeämiseen käytettyä työtä me emme koskaan todella tunne sitä helpotusta, kun osumme maahan toisella puolella. Sitä paitsi, kynnykseenkin voi kompastua.